Alku

Aktivistin kennel

  - Perle des LM
  - Ukuli des LM
  - Anisette des LM
  - Dock van de D

Kasvattimme

Pentuja 2007

Muut koiramme

Käyttölinjoista

Linkit

Koiraurheiluvarusteet

 

Käyttölinjaisten belgian paimenkoirien historiaa

Malinoin alkuhistoriaa

Claire Dubyn kirjasta Malinois Artikkeli nimeltä Belgian paimenkoirien koekäytön historiaa

Vuonna 1899, Tjopin syntymävuonna, Louis Huyghebaert, joka oli alusta asti lyhytturkkisten harrastaja, perusti Malines Clubin. Klubi toimi alusta alkaen yhteistyössä virallisen Club du Chien de Berger Belgen kanssa, omistautuen erityisesti lyhytturkkisen punaruskean variaation esille tuomiseen ja kehittämiseen. Päävastustajana Huyghebaertilla oli Van der Snyck, joka uskoi, että rotu saataisiin helpommin hyväksytyksi Societe royale Saint-Hubert (Belgian tuonaikaisessa kennelliitto)ssa, jos kaikki jalostukselliset ponnistelut keskitettäisiin mustiin pitkäturkkisiin koiriin (vaikka pitkäturkkisissakin jakautuminen mustiin ja punaruskeisiin oli jo tosiasia). Huyghebert vastusti tätä voimakkaasti ja esitti että Hollannin maaseudulla oli runsaasti lyhytturkkisia punaruskeita ja brindle-värisiä paimenkoiria, joilla on pikimusta kuono ja jotka ovat poikkeuksellisen älykkäitä ja eteviä. Hän kysyi eikö olisi loogista kutsua mustia pitkäturkkisia Groenendaeleiksi, variaation kehittäjän M. Rosen kotipaikan mukaan – ja näitä punaruskeita voitaisiin nimittää esim. Campinois'’si (~maalainen). Hänen mielestään tärkeintä olisi, ettei jälkimmäisiltä riistettäisi belgianpaimenkoira -nimitystä. Ehkäpä juuri Huyghebertin perustaman lyhytturkkisten alaosaston ansiota oli, että vuoden 1899 lopullisessa rotumääritelmässä oli tallella lyhytturkkinen variaatio, jossa tosin ainoa hyväksyttävä väri on punaruskea, mikä toki merkitsi jalostusmateriaalin rajoittumista. Termi malinois esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 1909 julkaistussa näyttelyluettelossa. Siihen asti oli siis käytetty myös campinois-nimitystä.

Punaruskeaan väriin rajautumista tärkeämpää malinois’den tulevalle oli malinois- pioneerien into edistää variaation poikkeuksellisia käyttöominaisuuksia, jotka olivat kehittyneet työkoirilla jo vuosisatojen sitten. Louis Huyghebaert puhui jo vuodesta 1897 alkaen kokeista, joiden tarkoituksena on koirien arvon määritteleminen (vrt. luonnetesti). Vuonna 1903 Club du chien de berger belgen järjestämän näyttelyn yhteydessä pidettiin ensimmäiset kokeet (ransk. épreuve de travail). Paikalla oli 165 koiraa, jotka osallistuivat kokeeseen yksilösuorituksin, pareina ja ryhmissä. Koe koostui noudosta, esineen vartioimisesta, korkeushypystä, vesityöskentelystä ja puruista (pahantekijän pysäyttäminen, paon estäminen ja kuljetus).

Lue lisää malinoin historiasta